Viime viikolla kävimme HUSUKEn polilla kontrollissa, päässä oli kaikki hyvin. Samalla näimme ennen kotiutumista otetut kuvat. Kyllähän siellä poikamme päässä oli tehty vaikka mitä, näin maallikon silmin. Pään ympärysmitan normaalia suurempi kokokin selvisi; aivojen ja kallon väliin on jätetty rako, jotta aivoilla on tilaa kasvaa. Päässä etuaukileen kohdalla ollut "geelityyny" on myös hävinnyt kokonaan. Nyt kun turvotus on kadonnut, niin pää tuntuu hieman muhkuraiselta ja kuoppaiselta, mutta kyllähän se ajan kanssa tasoittuu. Poikamme sai myös nukkumisvapauden, eli enää ei tarvitse sitoa liiveillä kiinni, eikä tukea päätä erilaisilla virityksillä, JEI! Josta tulikin mieleeni; peitosta tehty (rullasin sellaisen vauvan peiton hevosenkengän muotoon pään ympärille) päätuki oli todella huono viritys. Poikamme kun nukkui hieman levottomasti ja kädet aina etsivät jotain hypisteltävää, niin niihän siinä kävi että rulla lähti ja poikamme oli siellä peiton alla "piilossa". Meillä toimivin ratkaisu oli sellainen suorakaiteen muotoinen tyyny ja ihan vain pussilakanasta tehty tiukka rulla, jotka laitettiin molemmin puolin pään vierelle. Niin ja jos laittaa sängyn/vaunujen päädyn koholleen, niin pyllyn kohdalle kannattaa laittaa sellainen stoppari. Itse rullasin lasten pussilakanan ja laitoin sen poikittain aluslakanan alle, niin se esti sen ettei poikamme valunut nukkuessaan alaspäin. Vaikka hän oli sidottu sillä liivillä, niin pylly tuppasi silti hieman valumaan, joten tämä niksi esti sen. No nyt on sängyn- ja vaunujen päädyt laskettu alas :D  Vielä pitää muutama kuukausi hieman varoa tuota päätä, ne terävät kulmat ovat niitä pahimpia, mutta siis ihan normaalisti saa liikkua ja touhottaa. Poikamme on välillä muksinut tuota päätään, lattiaan ym. ja itkuhan siinä on välillä tullut, mutta luulempa että se itku olisi tullut leikkauksesta huolimatta. Sen verran olemme poikamme päätä suojelleet, että jos hän on leikkinyt jossain kaappien ym. terävien kulmien alla, niin olemme siirtäneet hänet "aukeammille vesille", mutta muuten hän on saanut konttailla ihan vapaasti. Seuraava kontrolli on vuoden päästä, jolloin päästä otetaan uudet magneettikuvat. Mitään erikoista pään seurantaa ei nyt tarvitse tässä välissä tehdä.

Tällä samalla reissulla pidimme pursiseuran syyskokouksen, eli tapasimme poikamme venekaverin. Lapsillemme oli laitettu peräkkäiset kontrolliajat, mikä oli todella kiva juttu. Kerkesimme nauttia kahvit sairaalan kahviossa ja vaihtaa kuulumisia. Toivottavasti vuoden päästä saisimme pitää pursiseuran vuosikouksen :D

Olenkin unohtanut kertoa tänne kesällä tapahtuneesta "sivu hypystä". Pian ensimmäisen HUSUKE käyntimme jälkeen poikamme alkoi heilua kuin vieteriukko. Hänen koko vartalonsa heilui ees-taas, ylävartalo kun meni eteenpäin, niin alavartalo meni taaksepäin. Tätä tapahtui makuulla, sylissä, siis kaikissa asennoissa ja paikoissa. Heiluminen näytti sellaiselta holtittomalta, mutta kuitenkin hän oli kokoajan ihan tajuissaan. Olin yhteydessä HUSUKEen ja sieltä ohjeistettiin menemään neurologille. Hommat etenivät todella nopeasti (kiitos neuvolan tätimme), ensin menimme päivystykseen ja sieltä pääsimme neurologille jo parin päivän päästä. Lapseltamme otettiin EEG, eli tutkittiin aivosähkökäyrä valveen ja unen aikana, sekä ultrattiin pää etuaukileen kautta. Tuo EEG:n onnistuminen oli hieman haasteellista, sillä poikamme ei saanut nukahtaa ajomatkalla sairaalaan. Mieheni oli tutkimuspäivänä töissä, mutta onneksi ystäväni lähti kanssamme sairaalaan ja piti koko ajomatkan huolen siitä ettei poikamme päässyt nukahtamaan. Loppumatka olikin jo aikamoista väsymysitkua ja se jatkui sairaalassa, kun piuhojen laittoon meni lähes tunti. Mutta sitten kun poikamme pääsi nukkumaan, niin hänhän ei olisi millään malttanut herätä :D No tutkimus saatiin tehtyä ja tuloksissa ei ollut mitään normaalista poikkeavaa. Ajan kanssa tämä heiluminenkin loppui ihan itsestään. Syys siis jäi hieman mysteeriksi, mutta neurologikin sanoi että tämä saattoi myös olla poikamme leikkiä, eli hänestä vain oli kiva tehdä niin. Normaalisti tällaisia oireita seurataan tovi (koska heilumiseen ei liittynyt mitään tajunnan menetystä tai kouristelua), mutta venekallon ja tulossa olevan leikkauksen takia, tässä tilanteessa katsottiin parhaaksi varmistaa että kaikki on ok. HUSUKEssakin meille sanottiin että yleensä ns. ylimääräiset jutut, johtuvat jostain muusta kuin venekallosta. No onneksi tässä ei ollut mitään epänormaalia ja saimme jatkaa kesänviettoa ihan rauhallisin mielin. Loppuun kiitokset Annalle HUSUKEen rauhoittavista sanoista ja vinkkinä kaikkien venekalloisten vanhemmille: älkää unohtako huumoria, se auttaa monessa tilanteessa!