Viimeisimmässä labrakontrollissa käyty, hemoglobiini oli noussut ihan hyvin 103een, mutta ei vielä tarpeeksi, joten rautalääkitys jatkuu vielä tovin. Poikamme on ottanut oikein aimo harppauksen tässä reilu viikon aikana. Hän on oppinut konttamaan, sanomaan tavuja, istumaan tuetta ja kaaressa pulauttelukin jäi leikkauspöydälle. Hän on myös suurimmaksi osaksi todella hyväntuulinen ja nauravainen sälli. Noh, on tietysti mahdotonta sanoa onko tämä kaikki muutos leikkauksen aikaansaamaa, vai ihan normaalia kehitystä, mutta lujaa mennään :D Nyt hän on myös alkanut kääntymään selälleen lattialla. Kovin pitkiä aikoja hän ei niin viihdy, mutta edistystä se on tämäkin. Useat ovat sanoneet, että poikamme näyttää ihan erilaiselta, että nyt sen muutoksen todella huomaa. Vaikka monet eivät välttämättä ennen leikkausta huomanneet päässä mitää omituista, niin nyt he ovat huomanneet eron entiseen pitkulapäähän. Kaikki tikit ja ompeleet ovat lähteneet ja leikkaushaava näyttää todella siistiltä, eli paraneminen etenee edelleenkin hienosti.

Tässä sitä startataan kuin pikajuoksijat konsanaan

Löysin tuossa mielenkiintoisen ja hyvin kirjoitetun artikkelin lasten kalloleikkauksista, linkitin sen tuohon hyviä vinkkejä osioon. Mutta varoitan että herkimpien ei sitä kannata katsoa. Siinä on muutamia mustavalkoisia kuvia kalloleikkauksesta, jotka saattavat tehdä vähän pahaa.

Viikko sitten kävimme valokuvaamossa. Tarkoituksena oli ottaa tavallaan karuja, mutta myös kauniita kuvia pojastamme...kuvia joissa arpi saa näkyä kaikessa komeudessaan/karuudessaan, mutta samalla tuoda esiin se, että ei se kuitenkaan ole niin kamalaa miltä saattaa näyttää. Kuvat otti Helianna http://heliaphotography.co/helia/ Suosittelen menemään katsomaan hänen kuviaan...ne ovat aivan ihania!  Ja Helia Photography löytyy myös facebookista.

Tässä pieni "maistiainen" kuvista...minusta aivan ihana!