Idea tähän blogiin lähti lapsemme venekallo (skafokefalia) diagnoosista. Toivon, että vanhemmat joiden lapsella todetaan venekallo, saisi tämän avulla jonkinlaisen käsityksen siitä mitä on luvassa. Venekallo ei ole mitenkään äärimmäisen harvinainen, mutta silti monet eivät ole kuulleet siitä aikasemmin. Se kuullostaa hurjemmalta kuin onkaan ja se mikä on tärkeä muistaa, on että venekallo ei ole sairaus. Venekallon muodostumisen syytä ei tiedetä, jostain syystä kallon pitkittäissauma luutuu liian aikaisin kiinni. Meilläkään ei ole tiedossa, että kummankaan suvussa olisi koskaan ollut venekallo tapauksia. Toisilla tämä pitkittäissauman sulkeutuminen tapahtuu jo kohdussa ja toisilla vasta syntymän jälkeen. 

Lapsemme ollessa noin reilu kuukauden ikäinen, aloin ihmetellä kun pää näytti aivan siltä kuin sitä olisi vedetty imukupilla takaraivosta. Hieman takaraivon yläpuolelle ilmestyi sellainen harjanne...aivan kuin kaksi mannerlaattaa olisivat törmänneet. Aluksi ajattelin, että minä nyt vain liioittelen, että se johtuu siitä, kun lapsemme nukkui aina kyljellään. Harvoin pienillä vauvoilla on aivan täydellisen muotoinen pää. Mutta jotenkin se harjanne vaivasi minua ja otin yhteyttä neuvolaan. Neuvolassa mitattiin päänympärys ja sen todettiin olevan ihan ok. Lapsemme pään kasvu ei ole missään vaiheessa pysähtynyt, eli pelkkä pään ympärysmitta ei aina kerro kaikkea. Saimme kuitenkin ajan neuvolan lääkärille joka päätä tutkittuaan, sanoi sen mitä mekin epäilimme; "tämä vaikuttaisi venekallolta".

Neuvolan lääkäri laittoi lähetteen KOKSiin. Kutsu tuli yllättävän pian. Lastenkirurgi tutki päätä ja siitä otettiin valokuvia ja kirurgi totesi että tulemme noin kahden kuukauden kuluttua kontrollikäynnille. Tämän parin kuukauden aikana pään muoto muuttui hieman. Harjanteen viereltä kallo alkoi "täyttymään" eli se ei ollut niin lommollaan, harjanne tosin tuntui edelleen. Ajattelimme jo että mitäs jos tämä ei olekaan venekallo. Lapsellamme oli jo syntyessään suht paljon hiuksia, joten muut ihmiset eivät huomanneet kallon pitkulaista muotoa. Noh, uusi kutsu tuli ja kirurgi totesi kallon pitkulaisuuden lisääntyneen. Päästä olisi voitu ottaa magneettikuvat KOKS:kin, mutta kirurgi totesi ettei altisteta lastamme turhaan säteilylle. Olisi parempi, että Helsingissä spesialisti katsoisi pään ja päättäisi sitten otetaanko siitä magneettikuvat.  Saimme siis lähetteen Töölöön HUSUKE:n poliklinikalle. Aluksi tuli huoli, sitten päätimme että emme murehdi ellei ole aihetta murheeseen. Lapsemme kehittyi aivan normaalisti, oli hyvin touhukas ja nauravainen, joten mitään huolta ei ollut.

Kesäkuussa kävimme Töölössä HUSUKE:ssa. Kirurgi totesi melkeinpä heti lapsemme nähtyään, että sillä on venekallo. Lapsemme pään pitkittäissauma (sagittaalisauma), on luutunut liian aikaisin kiinni. Kirurgi kertoi mitä tämä käytännössä tarkoittaa, eli kun se sauma on mennyt kiinni, niin aivot eivät mahdu kasvamaan ylöspäin. Joten ne kasvavat sinne missä on tilaa, taakse ja eteen. Lapsemme pää on muodoltaan tyypillinen venekallo; otsa on leveä, mutta pitkulainen ja ylhäältäpäin katsottuna kallo kapenee niskaa kohden. Ja sitten on se harjanne siellä pikittäissauman takaosassa. Meille kerrottiin, että pään muoto saattaa tässä kesän aikana mennä hurjemmaksi, mutta sitä ei tarvitse kauhistua. Se ei tarkoita sitä että aivoilla olisi jotakin hätää. Olemme muutenkin siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että lapsemme venekallo havaittiin hyvissä ajoin, joten aihetta paniikkiin ei ole. Kävimme myös läpi mitä nyt tulee tapahtumaan. Lapseltamme otetaan nukutuksessa MRI ja CT/3D, eli magneettikuvat ja tietokonetomografia. Saimme todella hyvän infopaketin venekallosta ja tykkäsimme kuinka asiat hoidetaan HUSUKEssa. Asioista puhuttiin suoraan, niin kuin ne on, mutta myös niin että me vanhemmatkin ymmärsimme...eli ei käytetty liian hienoja lääketieteellisiä termejä ym. Käynnistä jäi hyvä ja luottavainen mieli, siellä tiedetään mitä tehdään. Ainut mikä hieman jännitti on tuo nukutus, kuinka lapsemme reagoi siihen.

Nyt olemme siinä tilanteessa että päästä on otettu tarvittavat kuvat. Ja aivan kuten oletettiinkin, niin kiinnihän se pitkittäissauma on.  Nukutus meni hienosti, ainoastaan tuli pienoista lämpöä, mutta sekin laski pian ihan itsestään. Seuraavana päivänä lapsemme oli lähes koko päivän kärttyinen, mutta on mahdotonta sanoa johtuiko se tuosta nukutuksesta vai jostain muusta. HUSUKE:n osastolla oli aivan ihanat hoitajat, he ottivat lapsemme ja meidät hienosti huomioon. Sielläkin asioista puhuttiin suoraan, mutta ystävällisesti ja kysymyksiimme vastattiin asiallisesti. Leikkaus on nyt syyskuussa ja lapsemme tulee olemaan viikon verran sairaalassa. Nyt olemme tässä järjestelleet kaikkia käytännön asiota, kuten puolisoni työkuvioita, kumpi on lapsemme kanssa milloinkin sairaalassa ym. Ja vaikka tiedän että tämä ei ole mikään maailman haastavin operaatio, niin kyllähän se jännittää ja pikkaisen se huolikin nostaa päätään.

Tässä kuvia lapsemme päästä

 

20150312_195941.jpg

p%C3%A4%C3%A4.jpg

p%C3%A4%C3%A42.jpg