Olemme olleet jo tovin kotona ja poikamme toipuminen on edennyt hyvää vauhtia. Kotiin saavuimme illalla ja sekä minä, että poikamme olimme hieman pyörällä päästämme. Yö meni todella levottomasti, poikamme heräili vähän väliä. Seuraavat päivät itselläni meni sairaalan tapahtumia käsitellessä, oikeastaan vasta kotona rupesin tajuamaan mitä kaikkea oli tapahtunut ja olin aivan kuitti. Vaikka leikkaus meni hienosti ja poikamme toipuminenkin eteni hyvin, niin kotona minulla purkautu se huoli ja stressi. No onneksi arki auttoi nopeasti.

Poikamme joutui alhaisen hemoglobiinin takia syömään nestemäistä rautaa. Samaan aikaan hänellä puhkesi ylähammas, joka valitettavasti värjäytyi tuon rautalääkkeen takia kärjestään tummaksi. Täytyy toivoa, että värjäytymä lähtisi pois, ettei nyt tarvitsisi odottaa ihan hampaiden vaihtumiseen asti, että saa valkoiset hampaat. Alussa oli pientä säätöä tuon rautalääkkeen kanssa, kun 2h ennen antoa ja 2h antamisen jälkeen ei saisi antaa maitotuotteita (imeytyvyyden takia) ja lääke tulisi antaa 3krt/pv. Pientä pähkäilyähän se aiheutti, mutta lopulta sain homman toimimaan. Tosin aina ei ole tullut tuota kahden tunnin rakoa, mutta olen koittanut venyttää maidon antamista niin pitkälle kuin mahdollista.  Alhaisen hemoglobiinin takia poikamme oli hieman normaalia väsyneempi, joten yöunetkin menivät rauhallisesti. Sängyn- ja vaunujenpäädyn nostimme kohoasentoon, jotta hänen olisi helpompi nukkua. Konttaamaan opettelu on ottanut pientä takapakkia väsymyksen ja lattialla viihtymättömyyden takia. Poikamme väsähti nopeasti vatsallaan oloon ja selälleen hän ei tahtonut kääntyä. Varsinkin selälläänolo tasaisella alustalla (hoitopöydällä) aiheutti itkua, luulen sen johtuneen päähän kohdistuvan paineen takia. Meillä oli tuossa neuvolakin ja neuvolan hoitaja vain totesi, että tässä tapauksessa on ihan ymmärrettävää jos tuon konttaamaan lähteminen hieman viivästyy.

Nyt tilanteet ovat hieman muuttuneet, ilmeisesti hemoglobiini on noussut. Yöunet ovat muuttuneet levottomiksi, hän heräilee vähintään kaksi kertaa yössä ja hänen täytyy saada hypistellä jotain unissaan. Noh, onneksi huushollista löytyy pehmoleluja joita hypistellä. Joskus hän saattaa leikkiä niillä, vaikka onkin aivan puoliunessa.

Konttausharjoitukset ovat jatkuneet ja liikkeellelähtö on jo hyvin lähellä, mutta selälleen hän ei edelleenkään tykkää kääntyä. Tämä aiheuttaa ajoittain suuria kiukkuja, kun ei pääse eteenpäin kontaten, mutta pyöriminenkään ei miellytä, niin ei pääse sinne minne haluaisi. Antibiootin antamista kotona ei tarvinnut jatkaa kuin viisi päivää, joten sekin on jo loppunut ja kipulääkkeen määrääkin on saatu vähennettyä. Haava on pysynyt ihan siistinä, olen huuhdellut sitä n. joka toinen päivä juoksevalla vedellä, muutama tikkikin on jo lähtenyt. Haavassa ei siis ole kuin muutamia yksittäisiä tikkejä, muuten se on laitettu kiinni yhtenevällä ompeleella. Ajan myötä nuo ompeleet ja tikit sitten sulavat ja tippuvat pois.

Ensi kuussa meillä on kontrollikäynti HUSUKE:n polilla, jolloin näemme mitä kaikkea päälle on tehty. Jatkossa kontrollit  ovat n.1 vuosi leikkauksesta ja sitten 2-3 vuoden välein ainakin 16-vuotiaaksi asti. Siellä seurataan tuota pään kasvua, ettei saumat luudu uudestaan liian aikaisin kiinni ja myöskin purennan kehitystä.

Kuulin että tässä lähitulevaisuudessa HUSUKE:n osastolta siirtyy kaikki alle 3-vuotiaat lastenklinikalle. No tämä on ihan minun oma henkilökohtainen mielipiteeni, mutta minusta tämä ei välttämättä ole mikään hyvä asia. En missään nimessä halua vähätellä/haukkua lastenklinikan henkilökuntaa, he tekevät sielläkin todella hyvää työtä ja olivat todella asiallisia ja ystävällisiä meitä kohtaan. Mutta jos on tarkoitus siirtää nämä pienet potilaat K6:lle, niin ahdasta tulee. Osaston huoneet olivat ihan viihtyisiä, mutta kaikki tilat olivat todella ahtaat. Mietin vain että, toivottavasti jatkossakin toinen vanhemmista voi yöpyä lapsensa kanssa osastolla, kuten Töölössä. Töölössä oli osastolla myös oma pieni leikkihuone, tilava keittiö ja aula, jossa viettää aikaa ja jutella muiden vanhempien kanssa. Lastenklinikalla taas oli pienen pieni keittonurkkaus eikä mitään muita ns. yleisiä tiloja. Siellä ei voinut olla kuin siellä huoneessa, koska käytävällä olisi vain ollut henkilökunnan jaloissa. Viikko siinä pienessä huoneessa....siinä olisi kyllä käynyt aika hyvinkin pitkäksi. Myöskin HUSUKE:n osaston henkilökunta hajautetaan, mikä on todella harmi. Ainakin näin omaisen näkökulmasta katsottuna, näytti siltä että siellä homma pelaa henkilökunnan välillä, joten on sääli että hyvä tiimi hajoitetaan. Mutta olemme äärimmäisen kiitollisia kaikille poikaamme hoitaneille, teette arvokasta työtä! Toivotamme kaikille aurinkoisia syyspäiviä ja palaan taas myöhemmin kertomaan uusia kuulumisia.